Puuhi

Jules Varjola

LINNUN MUOTOINEN PIMEYS -runokirjan julkaisu

Musiikin ja runon ilta

Perjantaina 9.5. klo 18.00

& sunnuntaina 6.7. klo 13.00 ja 18.00

Linnun muotoinen pimeys

Kun en osaa lopettaa huutamista
Tätä pimeää yötä vasten
Tätä mustien tekojen merta vasten
vihan aaltojen syödessä tieltään
kaiken elävän
ja kaiken kuolleen

Miksi en osaa lopettaa huutamista
Vaikka huutoihin vastataan
Aina vain huutamalla
toivon sen silti
olevan metsä

Rakkaudella
Jules Varjola

Puuhin kesäohjelman avaa Jules Varjolan uuden runokirjan julkaisun ympärille rakennettu Runon ja musiikin ilta. Varjola esittää omaa musiikkiaan, jota hän itse luonnehtii sanoilla ”kokeellista, monisävyistä ja monitunnelmaista. Helppoa, raskasta ja syvää.” Linnun muotoinen pimeys -kirjaa on myytävänä Puuhissa 20€ hintaan.

Lisäksi illan aikana esiintyy laulaja-kitaristi Anu Pitkänen ja runoja tulkitsee Anni Jousmäki.

Sama kokonaisuus esitetään myös sunnuntaina 6.7. klo 13.00 ja 18.00. Tällöin mukana on myös Kristiina Juudin. Juudin tulkitsee omia runojaan ja esillä on näyttely hänen maalauksistaan.

Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, vapaaehtoinen maksu Puuhin maalaukseen. Pientä
tarjoilua.

Vierailijoina

Upeaääninen laulaja Anu Pitkänen esiintyy Puuhissa. Pitkäsen sielukas tulkinta ja rosoisesta roots-soundista hivelevän kauniiseen kuulauteen yltävä lauluääni tekevät syvän vaikutuksen. Soinilaissyntyinen laulaja on osallistunut myös The Voice of Finland -laulukilpailuun. Kuva: Matti Honkola.
Anni Jousmäki tulkitsee isoisotätinsä Aino Tunturin runoja. Pöytälaatikon kätköistä paljastuu kuvauksia kaipuusta, onnesta, surusta ja Suomen kesän kauneudesta. Kuva: Studio 1851
Kristiina Juudin esittää omia runojaan 6.7. ja Puuhin seinille kootaan näyttely hänen maalauksistaan.
Kristiina Juudinin maalauksia on esillä Puuhissa 6.7.

Vanha puu, seisoo kuin pastori pihamaalla.
Ryhmyinen runkonsa näyttää unohtuneelta.
Iltahämärässä istun,
menetyksen ja odotuksen rajalla, missä pimeys ja valo kohtaavat.     

Sydänjuurissani sykähtää
tasainen laulu.
Elämän ote on niin vahva.
Ruosteisella kannulla kannan kukille vettä. Puhaltelen haaveita kuin voikukan hahtuvia tuuleen.

Sitten kun tummat varjot minut saartavat. Taittelen päiväni
kuin liinan taskuun.
Ikuinen puutarha, runsaine antimineen, jää iäksi minussa elämään.

Kristiina Juudin